sarah-cervantes-BOBMNKVry0Q

Pysäyttäviä hetkiä elämässä –Tositarina syövästä ja siitä selviämisestä

Kirjoitin vuosi sitten ensimmäisen blogini hyvin henkilökohtaisesta kokemuksesta eli sairastumisesta syöpään. Tarinoita on monia. Omani on yksi onnellisista. Kiitos siitä kuuluu kehittyneelle terveydenhuollollemme, jota ei olisi ilman syöpätutkimusta. Roosa Nauha -kampanjalla Syöpäsäätiö rahoittaa syöpätutkimusta ja tukee syöpään sairastuneita ja heidän läheisiään. Tässä tarinani:

Melkein jokainen meistä tuntee jonkun noin 5000:sta vuosittain rintasyöpään sairastuneesta naisesta. Äidin, vaimon, siskon, tyttären, ystävättären, kummitädin.

Minäkin tunnen: itseni. Monet sairastumiseen liittyvät muistot ovat edelleen terävinä mielessä – niin kuin usein on, kun koetaan elämää mullistavia asioita kuten vaikkapa lapsen syntymä. Muistan, kun kuulin diagnoosin, kun soitin siitä pomolleni, kun kerroin siitä läheisilleni, kun kävelin leikkaussaliin, kun heräsin leikkauksen jälkeen ja kun tuli kukkalähetys. Muistan aikaan kuuluneen epätietoisuuden; noin 2 kuukauden epätietoisuus ohutneulanäytteestä patologin solunäytetulokseen.

rintasyopä-vastaan.png

Sairastumiseni myös opetti paljon. Opin itsestäni mm. sen, miten toimin kriisitilanteessa. Diagnoosin kuultuani – kiitos hyvän lääkärin – päätin, että keskityn siihen 90 prosenttiin jotka selviävät, enkä siihen 10 prosenttiin jotka eivät selviä. Päätin, että selvitän asioita vain asiantuntijasivustoilta, en vauva.fi:stä. Päätin, että hoidot on hoidettava ja vasta sen jälkeen saan ”romahtaa”.

Opin paljon myös ihmistä ja siitä, mikä on lopulta tärkeää. Jotkut ystävät pelästyivät sairastumistani, ja joidenkin kanssa ystävyys vain syveni. Tuohon luonnollisesti liittyy sekä pettymystä että suurta iloa. Lopulta tärkeää ovat perhe ja läheiset. Ilman heitä elämä olisi… en osaa kuvitellakaan kuinka kolkkoa. Tärkeää on myös terveys ja siitä huolehtiminen. Tupakointini loppui, vältän turhia säteitä, pyrin syömään puhdasta ruokaa (määrän kanssa olen kamppaillut aina ja kamppailen edelleen).

Asiat, jotka aikaisemmin tuntuivat norsunkokoisilta, pienenivät hiireksi; esimerkiksi konfliktit työpaikalla ja oikeassa olemisen tarve.

Muistan myös tunteneeni olevani turvassa. Kun pääsin tai jouduin HUS:n hoitopolulle, koin olevani ammattilaisten hyvässä hoivassa. Vieläkin ihailen sitä tapaa, jolla syöpäpolin henkilökunta kohtasi potilaat.

roosanauha.png

Syöpä ja turvassa – melko kornia. Rintasyöpä on Suomen yleisin syöpä. Suomi on rintasyöpähoitojen kärkimaita, ja rintasyöpähoidot ovat mullistuneet kolmessa vuosikymmenessä. 1970-luvulla ensin leikattiin ja sitten tutkittiin. 1980-luvulla tulivat säästävät leikkaukset, ja nyt keskitytään myös siihen, mitä jää jäljelle. Tästä saamme kiittää syöpätutkimusta, jota on rahoitettu esim. Roosa nauha -kampanjoin.

Vaikka rintasyöpä ns. ”hyvä syöpä”, johon sairastuneista yli 90 % on elossa viiden vuoden kuluttua diagnoosista, on se aina kriisi. Epätietoisuutta siitä, kuolenko, miten jaksan hoidot, miten käy naiseuteni, välittääkö puolisoni kun olen ”rintarampa”, miten läheiset selviävät, jne.

sydney-rae-jk6Kt2jMy4w-unsplash.jpg

Läheisille/ystäville annan neuvoksi, että ole läsnä ja ota yhteyttä ja kysy, voinko auttaa käymällä vaikkapa kaupassa. Vaikka sairastunut ei jaksaisi olla sosiaalinen, niin hän tietää, että olet hänen tukenaan. Älä ajattele, että en nyt viitsi häiritä – se on ennemmin pakenemista kohdata sairastunut.

Vinkkini aivan kaikille on, että osallistumalla Roosa nauha -kampanjaan tuet syöpätutkimusta ja sitä kautta autat edelleen parantamaan hoitoja ja hoitojen jälkeistä elämää.

Osallistua voit tekemällä lahjoituksen Syöpäsäätiölle tai ostamalla Roosa nauhan tai muita Roosa nauha -tuotteita. Tutustu!

Heli-circle.png

 

Heli Setälä

MARKETING DIRECTOR